Antti Sirén ajaa teuraita ja välityseläimiä viitostien itäpuolella, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Savossa. Alalle hän tuli sitä tavallista reittiä: isän jalanjäljissä. Perheyrityksen perusti aikanaan hänen isoisänsä. Nappa-Trans Oy:n nimellä yritys on kulkenut 2001 vuodesta lähtien.
Antti ja hänen kaksi vanhempaa veljeään edustavat siis jo kolmatta yrittäjäpolvea.
”Isä Heikki on jo jäänyt pois ratin takaa, mutta on hengessä mukana ja tekee eläkepäivinäänkin toimistotöitä. Minä ja veljet ajamme eläimiä, ja kiireaikoina apuna on yksi ulkopuolinen kuljettaja”, Sirén kertoo.
Yrityksellä on kaksi eläinautoa, ja enin osa kuljetuksista on teurasnautojen ajoa Outokumpuun. Yhtenä päivänä viikossa Sirénit ajavat myös vasikoita ja välitysporsaita.
Työpäivinä Antti Sirén herää kotonaan Korialla varhain, sillä ensimmäisessä paikassa ollaan viimeistään seitsemältä. Päivän mittaan pysähdyksiä on 8-10 tilalla. Lastauksessa miehiä on kaksi, ja kuorman tultua täyteen toinen jatkaa sen kanssa Outokumpuun.
Työviikko alkaa sunnuntaina. Teurastamon navetta täyttyy pyhänä illansuussa valmiiksi seuraavaa arkiaamua varten. Joulu tuo eläinkuljetuksiin kahden päivän katkon, mutta tapaninpäivän iltana Sirén lähtee jälleen tien päälle.
Talvikelillä aikataulujen suunnittelu tuottaa usein haasteita. Kuljettajat toivovat aina pääsevänsä navetan pihaan pian maitoauton jälkeen. Silloin lumityöt on varmasti tehty, sillä meijerin ohjeet asiassa ovat tiukat. Sama huolellisuus helpottaisi Sirénin mukaan myös eläinten noutoja.
”Välillä on vähän tiukempi aikataulu, mutta silloinkaan ei auta hermostua. Kiireen tuntu ei auta lastauksessa yhtään”, tietää 20 vuotta nautojen kanssa toiminut yrittäjä.
Harmittava päivästä tulee, jos jokaisella tilalla lastaukseen kuluu suunniteltua enemmän aikaa. Silloin kärsivät jokaisen aikataulut, eniten päivän viimeisillä tiloilla. Sirén tietää myös keinon työn nopeuttamiseen.
”Yksikin ajoaita auttaisi paljon, ja kaksi vielä enemmän. Hyöty tuntuu isännälle ehkä pieneltä, kun lehmiä haetaan silloin tällöin yksi kerrallaan, eikä kokemusta aidoita ole. Niistä on kuitenkin isosti apua. Kyllä niitä jo monilla tiloilla onneksi onkin.”
Toinen asia, jota Sirén toivoisi tiloilla mietittävän, on teuraslehmien helppo kyytiin otto. Lähellä ulko-ovea pitäisi olla tila, jonne lähtevän lehmän voisi ajaa jo valmiiksi noutoa odottamaan.
”Tämä on usein unohtunut navetan suunnittelussa. Monesta isosta pihatosta lehmä joudutaan hakemaan narun kanssa autoon muiden joukosta. Aikaa saattaa kulua yllättävän paljon.”
Kuljettajan meneminen eläintiloihin tuo mukanaan myös tautiriskin. Sitä voi pienentää tuomalla itse eläimet ulos navetasta, tai jos tämä ei onnistu, niin ainakin antamalla kuljettajalle tilan saappaat ja vaatteet.
Mikä tuottaa työn iloa eläinkuljettajalle? Sirén ei kauaa mieti vastausta: eläimet ovat työn paras puoli.
”Moni luulee, että kun teuraita haetaan, niistä eläimistä ei enää välitetä. Ei se niin ole. Kyllä niitä arvostetaan ihan yhtä lailla. Hyvää työssä on myös se, että ei tarvitse ajaa samaa linjaa koko ajan, vaan maisemat vaihtuvat jokaisena työpäivänä.”
Maalaismaisemissa Sirén viihtyy. Muuallakin on tullut asuttua vähän aikaa, mutta kaupunkielämää hän ei koe omaksi jutukseen. Nyt koti on rintamamiestalossa yhdessä avopuolison ja juuri vuoden täyttäneen tyttären kanssa. Eläinrakkaalla perheellä on koiran ja kahden kissan lisäksi kaksi lammastakin.
”Harrastuksia ei ihmeemmin ole, muuta kuin tässä kotona touhuamista. Talomme on vanha viuluntekijän talo, ja edellisen omistajan jäljiltä täällä on hyvä puutyöverstas. Tykkään näperrellä puutöitä.”
Viimeksi Antti teki portaisiin turva-aidan. Tyttö ei vielä kävele, mutta liikkuu ja kiipeilee jo kovasti.
Puutyöt antavat kuljetusyrittäjän työhön mukavaa vastapainoa. Puun maailma kiehtoo, ja jos Antti Siren ei ajaisi eläinautoa, hän voisi hyvinkin kuvitella itsensä puusepän ammattiin.
Tämä juttu kuuluu Perjantai-sarjaan, jossa esittelemme ketjumme tuottajia, kuljettajia ja asiantuntijoita.
Kenet haluat meidän esittelevän? Laita toiveesi: katja.toivanen@hkscan.com
